Yleensä tarpeen elintarviketurvallisuussertifikaatista esittää PK Yrityksen asiakas auditointinsa yhteydessä. Halutaan tehdä kauppaa, tuotteelle on tarve ja sen laatu on selvästikin hyvä. Asiakkaalle olisi kuitenkin kustannustehokkaampaa, jos toimittajalla olisi kolmannen osapuolen tunnustama kansainvälinen järjestelmä. Tällöin asiakas voisi luottaa, että toimittajan riskienhallinta on hyvällä tasolla.

Tunnetuin elintarviketurvallisuusjärjestelmä Suomessa on ISO 22000, jota voi laajentaa FSSC 22000 standardiksi. Järjestelmä tehdään lakisääteisen omavalvonnan ympärille lisäämällä laajempaa näkökulmaa riskien arviointiin sekä nimeämällä mittarit, joiden avulla seurataan jatkuvaa parantamista. Parantamiseen tähdätään tekemällä itse hyväksi katsomiaan toimenpiteitä. Tyypillisin mittari on asiakaspalautteet tai ehkä vielä tarkemmin elintarviketurvallisuusnäkökulmasta katsottuna ”vaaralliset” palautteet/havainnot. Toimenpiteet ovat lähtökohtaisesti sitä, että etsitään juurisyytä, sitä ihan perustavaa laatua olevaa syytä, joka virheen aiheutti. Yleensä se on jonkin resurssin puute.

Kun järjestelmää lähdetään rakentamaan, tehdään itsearviointia. Standardikielellä sanottuna sisäisiä auditointeja. Käydään läpi yrityksen eri osa-alueita elintarviketurvallisuuden näkökulmasta ja mietitään mitä voisi parantaa. Tyypillisesti se alkaa näin: tehdään tuotantokierros. Sieltä löytyy ihmeellistä tavaraa ihmeellisistä paikoista. Siivousvälineet ovat huonokuntoisia. Päätetään tehdä ryhtiliike. Selvitetään kunnossapitoa. Huomataan, että kunnossapidosta ja korjauksista ei ole kirjanpitoa. Perustetaan lomake tai päiväkirja. Käydään läpi kunnossapidon välineitä ja niiden puhtautta, kulkemista ja toimintatapaa tuotantotiloissa. Hankinta/osto listaa kaikki toimittajat ja pohditaan ”miksi mielestämme voimme luottaa heidän laatuunsa”. Tarkennetaan kaikkia tehtäväkuvauksia tuomaan esille vastuuta elintarviketurvallisuudesta ja valtuudet kertoa heti kaikesta poikkeavasta esimiehelle. Tarkennetaan perehdytysmenettelyä. Pidetään koko henkilökunnalle koulutustilaisuus, jossa kerrotaan, että yrityksen menestykselle on tärkeää, että nostamme tekemisen tasoa niin, että saamme hyväksynnän eli sertifikaatin. Käymme läpi valokuvia tuotantokierrokselta: johto kertoo mitä kaikkea nyt laitetaan kuntoon. Standardikielellä: johto osoittaa sitoutumista. Sovitaan, että jatkossa pidetään säännöllisesti palavereita, joista pidetään pöytäkirjaa. Kaikkien toive on, että tieto liikkuisi paremmin.

Mutta tarvitaanko parantamiseen sertifiointia? Ehkä voisi sanoa, että toimimme kyllä standardin mukaan, mutta emme ole vielä tunteneet tarvetta ulkoiseen auditointiin. On kuitenkin niin, että vuosittainen tapaaminen auditoijan kanssa lisää johdon sitoutumista. Vaikka auditoija ei saa konsultoida, käytännössä monenlaista yhdessä pohtimista tapahtuu. Auditoija on pitkän linjan ammattilainen. Nähnyt niin sanotusti kaikenlaista. Hänellä on kokonaisnäkemys asiasta ja taito tuoda se esille. Yrittäjä huomaa ymmärtävänsä, että järjestelmällinen tapa toimia pienentää riskiä tehdä virheitä. Kun tehdään kerralla oikein, ei synny sutta ja sekundaa. Tehokkuus lisääntyy. Takaisinveto, joka heikentää mainetta, joka vähentää kauppaa, ennaltaehkäistään.

Entäs se tuleva kauppa? Ehkä yhtäkkiä ilmestyy iso asiakas, joka haluaa tehdä kauppaa, mutta edellyttää sertifikaattia. Kun sitä siinä kohtaa aloitetaan rakentamaan, siihen menee puoli vuotta. Kannattaisiko aloittaa jo tänään?